Ympäristövaikutusten arviointi (YVA) Kangasjärven tuulivoimahankkeessa sekä yleisemmin Kannanilmaisu Pohjois-Savon Elylle 14.3.2025
YVA-laki esineistää väestön ja ihmiset Ympäristövaikutusten arviointilain (YVA) 2 §:n a-kohdan mukaan ympäristövaikutuksella tarkoitetaan hankkeen aiheuttamia välittömiä ja välillisiä vaikutuksia väestöön sekä ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen. Määritelmän voi ymmärtää laveana. Mitä kaikkea voi sisältyä sanoihin ’vaikutukset väestöön’? Entä vaikutukset ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen? Tässä lausumassani lähestynkin aihetta laveahkosti. Aluksi pohdin miten YVA-lain sanonnat ja käsitteistö asemoivat väestön ja ihmiset. YVA-laki asemoi väestön ja ihmiset ympäristöksi. Minkä asian ympäristöksi? On outoa että lain tavoitepykälässä (1§) ei sanota minkä asian, minkä olion, minkä tapahtuman, minkä prosessin ympäristöä laissa tarkoitetaan. Onko tämä edes suomen kieltä? Ympäristö-käsite vaatii kantajansa. YVA-laki lie valmisteltu ja säädetty asiaan vihkiytyneiden piirissä, jossa vihkiytyneet automaattisesti tietävät mihin keskeisillä sanoilla - hanke, ympäristö, vaikutus - viitataan (miten kontekstoituvat) He lienevät olettaneet että kaikki muutkin ymmärtävät sanojen sisällön ja tarkoitusperän automaattisesti samalla tavalla. Tämä on epämääräistä ja - näin voinee sanoa - huonoa lainsäädäntöä. Laissa käytettyihin sanontoihin ja lain rakenteeseen sisältyy piileviä oletuksia sosiaalisesta toiminta- ja valtarakenteesta. Laki ei lähde ihmisten itsellisyydestä tai universaaliuden pohjalta. Kangasjärven tuulivoimahankkeeseen tässä lausumassa käsitellyt kohdat fokusoituvat kukin omalla tavallaan, mutta laajakantoisimmin ja painavimmin fokusointi tapahtuu kohdassa Ekologinen terveys. YVA-lain 2 §:ssä mainitaan ’hanke’. Mikä 'hanke'? Mistä hanke putkahtaa? 2 §:ssä on myös sanonta ’tietyt hankkeet’. Mitä ovat tietyt hankkeet. Mistä ’tiettyys’ tulee. Kuka tietää mitkä ovat tiettyjä? Tarkoittaako tietyt tiedettyjä? Kuka on tällöin se joka tietää? Lain peruslähtökohta on epämääräinen, häilyvä, läpinäkymätön, oikeusperusteeksi kelpaamaton. YVA-laissa ihmiset, väestö nähdään vaikutusten kohteena. Ei siis aloitteellisina, ei itsellisinä toimijoina, ei maailman ja omien olojensa subjekteina. Lain lähtökohtana tämä on ihmisyyden vastainen ja sellaisena tuomittava. Se esineistää ihmisen. Humanisti-palkinnolla palkittu filosofi Visa Kurki todisteli Suomalaisen Tiedeakatemian palkintoesitelmässään, että tärkein käsitteemme filosofiassa on ihmisen toimijuus, ei siis kohteisuus. Lainsäädännössä ei ole lupa asemoida ihmisiä vaikutettaviksi kohteiksi. Sellainen on hengeltään sanelevaa, rajaavaa, pakottavaa, voinee sanoa diktatorista. Valta Suomessa kuuluu kansalle, sanoo perustuslaki. Eikö siis ole luontevaa ajatella että toimijoita, aloitteellisia ovat kansalaiset, kansa, oman elämänsä tasolta lähtien. Ihmisen olemus ei ole olla vaikutettava kohde, eikä siten myöskään vaikutusarvioinnin kohde. Jos ohitamme toimijuus-puutteen ongelman, pääsemme yva-lain määrittelyyn siitä mitä ovat ympäristövaikutukset. Lain 2 §:n a-kohdan mukaan ympäristövaikutuksella siis tarkoitetaan hankkeen aiheuttamia välittömiä ja välillisiä vaikutuksia väestöön sekä ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen. Tämä lain kohta on merkittävä. Yva-puhunnassa ja yva-selostuksissa keskitytään yleensä luontovaikutuksiin kapeassa mielessä. Eikö luontoa ole myös väestö, ihmiset, elinolomme, terveytemme, luovuutemme, resilienssimme (onpahan taas sana). Meillä on oikeus - peräti lain oikeuttamana - kertoa elinoloistamme, terveydestä, myös tavastamme kokea maailma ja olemuksellisesta tarpeestamme muokata maailmaa. Kertomisen oikeus koskee myös YVA-mielipiteen esittämistä ja sisältöä.
Missä on aloite- ja tulkintavalta
Hankkeen ja yhtiön tosiasiallinen kotimaa ratkaissee mm. sen mihin tuulivoiman tuotot päätyvät. Kangasjärven hankkeen tapauksessa tuotot ja muut hyödyt ohjautuvat globaaleille pääomasijoitusyhtiöille. Jo pelkästään tällä voi olla ratkaiseva vaikutus siihen millaisiksi ihmisten kannat hanketta kohtaan muodostuvat. Uhrataanko meitä edeltävien sukupolvien ja meidän itsemme työstämät maisemat, tiestöt, suot, osin metsät, riistat, marjamaat, ylipäänsä luontoympäristö globaalisti operoiville sijoittajille. Veikkaan että vastaus on: ei kiitos. Peittelevät puheet ’uusiutuvasta energiasta’, ’vihreästä siirtymästä’, ’talouskasvusta’ tai muusta sellaisesta eivät vastausta muuta. YVA-ohjelma jatkaa: ”Neoenin tavoitteena on edistää maailmanlaajuista siirtymää uusiutuvan energian käyttöön.” - Pari henkilöä Mikonkadulla tuskin tekee maailmanlaajuista siirtymää. Isottelemalla ja totuuksia vääristelemällä ihmisten itsetunto murretaan ja heidän tietämystä ohjaillaan. YVA-lain 1 §:ssä lain tavoitteeksi määritellään myös ”edistää kaikkien tiedon saantia”. Minkä tiedon, millaisen tiedon, miten rajatun tai painotetun tiedon, kenen valitseman tiedon? YVA-laissa tiedonkäsitys ja tiedon sisältö oletetaan ongelmattomaksi ja itsestään selväksi samalla tavalla kuin tieteissäkin nykyään puuttellisesti tehdään. YVA-ohjelma jatkaa: ”Hankkeen taustalla on hankkeesta vastaavan tavoite vastata osaltaan niihin ilmastopoliittisiin tavoitteisiin, joihin Suomi on kansainvälisin sopimuksin sitoutunut. Uusiutuvan energian käyttöä lisätään niin että sen osuus energian loppukulutuksesta nousee yli 50 prosenttiin 2020-luvulla. Pitkän aikavälin tavoitteena on, että energiajärjestelmä muuttuu hiilineutraaliksi ja perustuu vahvasti uusiutuviin energialähteisiin.” Ranskalais-kanadalaisen Neoen-yhtiön toiminta vaatii vielä tarkemman tutkimisen. Kyseessä näyttää joka tapauksessa olevan tyypillinen sijoitusyhtiö, osa globaalisti levittäytyvää finanssivaltaa joka on kohottautunut kansan ja valtioiden yläpuolelle ja on sieltä tuleva hallitsemaan maailmaa ja elämäämme (kuin Jumalat uskonnoissa). On irvokasta että meitä edeltäneet sukupolvet, omat vanhempamme ja me itse olemme omistaneet elämämme mm. Keiteleen ja muiden kuntien asuttavaksi saattamiseen ja nyt kaukaisilta mailta putkahtaa pääomayhtiö sanomaan aprillia, turhaan olette kaiken tehneet. Unohtakaa sammaleiset rajapyykkinne maastossa, me pystytämme kolmensadan metrin korkuisia taivaallisa pyykkejä, ei yhtä eikä kahta vaan 111. Sytytämme pyykkeihin merkkivalot jotta tiedätte pysyä etäällä, suodatamme auringon valon ja ilmojen virran, menkää te Helsingin Jätkäsaareen, sinne jätkien uuskotiin. Poissa jaloista, poissa mielistä, mieli poissa. Kaiken taitomme, tietomme ja voimamme joudumme nyt käyttämään tällaisen irvokkuuden poisajamiseksi. Suomessa on jytkyjä ennenkin nähty.
Mitä on investointisuunnittelu. YVAn alkeisvirhe
Mikä on investointisuunnittelun perusmenettely yrityksissä, tai kellä tahansa meistä? Se on toimintavaihtoehtojen vertailu. Erilaisia toimintavaihtoehtoja on aina. On vertailtava kunkin vaihtoehdon tulevia tuottoja ja kuluja, hyötyjä, iloja ja harmeja. Ekonomistit kutsuvat tätä menettelyä vaihtoehtoiskuluiksi ja vaihtoehtoistuotoiksi. Mitä jää saamatta jos valitsemme tuon vaihtoehdon. On kyse vertailusta useamman vaihtoehdon välillä. Ja nimenomaan tulevaisuuteen suuntautuen. YVA-laki tai sen soveltaminen ei rakennu tällaiselle vertailulle. Vertailussa yhtenä on nollavaihtoehdoksi kutsuttu eli että ei tehdä mitään. Tämä ’vaihtoehto’ pysähtyy nykytilaan, on staattinen. Kaksi muuta ’vaihtoehtoa’ - rakennetaanko 111 vai 72 myllyä - ovat vaihtoehdoiksi jokseenkin näennäisiä skaalajusteerauksia. Menettelyä heikentää edelleen se, että ihmisiltä pyydetyt mielipiteet kiinnittyvät ymmärrettävästi rakentamisvaihtoehdon vaikutuksiin suhteessa nykytilaan: metsää tuhoutuu, tiet vallataan, luonnonmaisema katoaa jne jne jne. Ihmisillä ei ole hanketoimijoiden ja heitä palvelevien instanssien voimavaroihin rinnastuvia välineitä nähdä ja keksiä aidosti toisenlaisia tulevaisuuteen kurottavia vaihtoehtoja. Kangasjärven YVA-ohjelman laadintaan on palkattu ainakin 15 akateemisesti koulutettua asiantuntijaa (kuten he itseään kutsuvat). Tämän vyörytyksen edessä Pihtiputaan tai Peningin mummo häpeää itseään. Edes tyttären saamat Kritiikin kannukset ei mummon elinoloa kohenna.
Lineaarimonopoli
Kehittämisen pohjana on siis yksi tie, yksi ura, yksi hanke. Ihmiset pannaan jyystämään sen nurkkapieliä, lähinnä nykytilaa koskien. He leimautuvat tai heidät leimataan muutosvastarinnaksi, takapajuisiksi, ymmärtämättömiksi. Erik Allardt keksi jo taannoin nimikkeen savolaiset korpikommunistit. Helsingin yliopiston professori Anu Kantola panee paremmaksi: Savon lyhytselkäiset hevoset. Hevoskansalle tarjotaan yksikaistainen lineaariura eteenpäin: tuulivoima ja vain se. Onko jollakulla oikeus omia tuuli? Eikö tuuli puhalla tasaveroisesti kaikille? Jos joku saa ikäänkuin oikeuden omia tuuli, kuuluu tästä oikeudesta maksaa korvaus kaikille. Tuulenkäyttöoikeus on eri asia kuin maanvuokra, todennäköisesti monikymmen- tai monisatakertainen maanvuokraan verrattuna. Mm. Pohjanmerellä ja Ahvenanmaalla ’oikeutta tuuleen’ onkin aivan oikein alettu myydä huutokaupalla. Näin on aiemmin tehty mm. teleoperointioikeuksien ja tv-kanavien käyttöoikeuksien suhteen (Sonerasta tulikin entinen yhtiö). Näitä kysymyksiä pohdin yleiskaavalausumassani Keiteleen kunnalle 7.3.2025. Yksikaistaisuutta voi kutsua lineaarimonopoliksi. Yksikaistaisuus näyttäytyy ihmisille pakkovaltana ’mitä me heille mahdetaan’. YVA-laki ja YVA-prosessi tukee tällaista annettuutta. Kuinka tällainen laki on voitu säätää? Ei anna mairittelevaa kuvaa lakien valmistelussa tai eduskunnassa vallitsevasta ymmärryksen tasosta. Yksikaistainen annettuus ei edistä monimuotoisuutta - ei luonnon, ei ihmisten, ei elämäntapojen, ei kulttuurien. Tällainen menettely näyttäisi säädetyn tieten tahtoen ihmisten monimuotoisen kekseliäisyyden vähentämiseksi.
Ylhäältä ohjattuus, muun muassa kaavahierarkia
1970-luvulla luotiin ylhäältä ohjaava, keskitetty, hierarkinen kaavajärjestelmä (katso kirja Murroksen vuosikymmen, kirjan luku Kaupunkisuunnittelun ja kaavoituksen vuosikymmen). Kaavahierarkia laskeutuu portaittain alaspäin: Valtakunnalliset tavoitteet Ylhäältäohjaavuus passivoi ihmiset, kuolettaa yksittäisten ihmisten kekseliäisyyden. Miten syntyivät lukuisat puukirkot Suomessa, Pispalan tai Porvoon vanhat kaupungit, Rooman foorumit tai Capitoliumin portaat. Tänään syntyy pelkkiä aktioita Mannerheimintielle ja muovitorneja maalle. Katso kirja Panu Savolainen: Arkkitehtuurin vuosituhannet. Keskitetyn valtion ja kaavoituksen malli palautuu aina Kustaa Vaasaan saakka, esim. Espoon Mankki jyrättiin maan tasalle. Tänään jyrätään Räsysuot, Hoikkasuot ja Heinäsuot. Mustinjärvi pakopaikkoineen valaistaan välkkyvalolla. Vaikutusten kohteet voivat siis esittää mielipiteitä. Sana mielipide on alentava. Arjessa on tapana sanoa ’sehän on vain mielipide, älä siitä välitä’. Ihmisten jako kasteihin, polarisaatio ilmenee jo sanastossa: yhtäällä on hanke, toisaalla mielipiteelliset.
Mihin on kadonnut taloudellisuustarkastelu?
Kangasjärven hankkeen YVA-selostuksesta tai muusta hanke-esittelystä ei taida löytyä kuvausta hankkeen taloudellisuudesta lyhyellä eikä pitkällä aikavälillä. Sisältyykö taloudellisuustarkastelu yleiskaavan sisältövaatimuksiin (alueidenkäyttölain valmisteluasiakirjoissa tätä on painotettu vahvasti) tai myöhemmin rakentamisluvan myöntämisperusteisiin? Myös YVAn kannalta (ahtaastikin ymmärrettynä) taloudellisuudella voi olla merkittävä vaikutus. Jos pitkin soita ja metsiä tehdään satojen miljoonien, ties miljardien investointi ja tämä ajautuu kannattamattomaksi, ehkä hanketoimijakin ajautuu tai ajetaan konkurssiin, niin jääkö metsiin 111 hylättyä muovitornia ja ties mitä kaikkea jätettä, tuhotut tiet, suot ja muut. Missä on riskianalyysi? Vesilaissa on kautta vuosikymmenten ollut ns. intressivertailu. Jokivesistöjen patoajat, myös valtio hanketoimijana tai osallistujana, niin myös oikeuslaitos KHO:ta myöten ovat periaatteessa nojanneet intrressivertailun taloustarkasteluun. (Tosin intressivertailu on ollut - suomeksi sanottuna - huijausta. Kun vesienergia on arvostettu riittävän korkealle, niin jokirantamien pientoimijat askareineen on voitu naurallistaa. ) Kangasjärven tuulivoimahankkeesta löytyy yllättäen yhtymäkohta Pohjanmaan pienten jokien allastamiseen tai allastamisaikeisiin. Vesihallitus halusi valtion nimissä allastaa kaikki Pohjanmaan joet. Kun allastamis- ja järvien säännöstelyaikeet etenenivät Pyhäjokeen, Pyhäjärveen ja Pyhäjärven valuma-alueelle, paikalliset asukkaat tekivät kantelun Valtiontalouden tarkastusvirastoon (VTV), pyysivät tutkimaan allastamisen talouslaskelmia ja perustelutapoja. VTV löysi laskelmista kyseenalaisuuksia ja havaitsi että eduskuntaa harhautettiin väittämällä että valtio oli sähköyhtiöiden kanssa tehdyillä sopimuksilla sitoutettu rahoittamaan jokien allastamiset (osallistuin selvitysten tekoon). Vesihallituksen rakentamistoimet Pohjanmaalla päättyivät siihen. Pyhäjoki on rakentamaton tänäkin päivänä. Yleiskaavaa koskevassa lausumassani Keiteleen kunnalle 7.3.2025 käyn laajahkosti läpi erämaihin rakennettujen tuulivoimahankkeiden talousriskejä. Ahvenanmaalle on suunniteltu hankealuetta joka tuottaisi neljäsosan kaikesta Suomessa käytetystä sähköstä. Kuinka Kangasjärven hanke pärjäisi tässä kilpailussa? Toivon että YVA-käsittelijät katsovat lausumassani sanottua. Linkki lausumaan on tässä:
Ehdotelmia tulevaisuusvaihtoehdoiksi
Kangasjärven tuulivoimahankkeen mahdollisia vaihtoehtoja kokoan seuraavaksi kuvioksi:
Kuvion pystyakseli kuvaa nykysuunnittelun ja alueiden käytön hierarkisuutta. Ylinnä on kotimainen ja globaali finanssivalta, neoenit. Finanssivallan palvelusväkeä Kangasjärven tapauksessa ovat YM, YVA, Ely, Fcg ja kunnat. Hierarkian alapäässä olemme me, syrjäkansa. Meillä on lupa esittää mielipiteitä. Vaaka-akselilla vastapuolia ovat monimuotoisuus ja yhdenmukaisuus. Kannattaa olla tarkkana mitkä puheet ja mitkä hankkeet edustavat mitäkin päätä. YVA-menettely sijoittuu - näin näen ja koen - hierarkian (siis pystyakselin) ylätasolle. Nykytapainen tuulivoimarakentaminen ei luo monimuotoisuutta vaan yhdenmukaistaa. Näin ollen YVA löytyy kuvion koilliskulmasta. Vastapäätä, kuvion lounaisosaan voimme kehitellä Kangasjärven tuulivoimahanketta korvaavia vaihtoehtoja, alustavasti tällaisia: - linnuston, muun eliöstön ja kasvillisuuden elvytysalue Linnuston, muun eliöstön ja kasvillisuuden elvytysalue YVA-ohjelman mukaan Kangasjärven hankealueella ”todennäköisesti” on teeriä. Huh. Vuosikymmenten, vuosisatojen ajan jaloista lehahtavat teeret, metsot ja pyyt ovat ihmisiä säikytelleet. Esim. Heinäsuo (Mustinjärven ja Kangasjoen välissä) on kautta aikain ollut tai oli kurkisuo ja kihokkisuo. Kurkien kiljunta on ollut varma kevään merkki, samoin syksyisen poismuuton merkki. Viimeistään nyt - jos tuulivoimahanke toteutuu - kurjet, joutsenet, ties mitkä kaikki eläimet kaikkoavat. Suo hiljenee, viuhahtelijoita lukuunottamatta. Heinäsuon länsipuolen metsikköön on merkitty paikka tuulimyllylle. Myllyn osat sinne varmaankin kuljetettaisiin Heikkilä-Kangasjoki -metsätietä ja siitä suon taakse eriävää ehkä metsittynyttä tieuraa pitkin. 1950-luvulla Heinäsuo oli ehtymätön lakkasuo. Suon keskiaukea oli lakkoja keltaisenaan, niitä poimittiin satoja litroja. Tänään ei yhden yhtä marjaa, paitsi ympäröivillä metsäisillä korvilla, mistä jotkut etsivät lakkoja yhä joka kesä. Tässäpä hanke Suomen ja EU:n ennallistamisohjelmaan. Suon reunoille on kaivettu ojat ties milloin. Reilut 5 vuotta sitten menimme ihmettelemään Heikkilä-Kangasjoki -tien vasemmalla puolella (pohjoiseenpäin mentäessä) painanteessa olevaa lintulammikkoa! Näytti että painannetta oli muokattu jopa kaivinkoneella. Lammikoissa peuhasi lintuja satamäärin, mitä kaikkia lajeja lie ollutkaan. Lammikon kupeessa oli riistakamera. Emme saaneet selville kenen tekemä tuo lammikko oli. Vieläkö lammikko siellä on, sitä emme tiedä. Nyt lammikon vierustoille on hankekartassa merkitty ainakin 3 tuulimyllyä. Hyvästi linnut. Hyvästi hyvät työt. Hyvästi luonnon monimuotoisuus. Noista alueista saisi linnusto- ja eliöstöparatiisin. Alueella on kaksi harvinaista ojittamatonta suota, Hoikkasuo ja Räsysuo, osin Heinäsuokin. Edes Hornetit eivät karkota lintuja yhtä tehokkaasti kuin tuulimyllyt. Kangasmetsäinen Rillan kivi on hankealueen reunassa kiinni. Kivi on Pähkinäsaaren rauhan raja, 700 vuotta vanha. Jos ei ryssät vuonna 1323 saaneet rajalinjaa rikki, niin ranskalaiset saavat vuonna 2025.
Kansalähtöinen, kansatieteellinen tutkimus- ja kehittämisalue
Vanhempani ostivat heittopussimaata Mustinjärven rannalta (tila Järvenpää), ison lähteen läheltä. Sittemmin he saivat lisämaata (tila Puro), kauppakirjan allekirjoittajana on ollut Veikko Vennamo. Pihtiputaalla muuten on pika-asutushistorian museoalue. Lapsena heitin talviturkin Mustinpuron huhtikuisessa tulvavedessä. Ahvenet narrattiin tottakai Mustinjärvestä. Mustinjärven länsipuolella järven puolivälissä oli kuusille istutettua vanhaa peltoa, täynnä kiviraunioita. Lapsena en tiennyt että se lie ollutkin isoisäni raivaama ja asuma pelto. Mustinjärvi pilattiin 1960-luvun ojituksilla, rannat kasvavat hetteikköä, vesi on tummaa. Kangasjärven YVA-ohjelmasta löytyy yllättävä tieto. Museovirasto on määritellyt Mustinjärven kulttuuriperintökohteeksi, historialliseksi asuinpaikaksi. Muista lähteistä olin aiemmin lukenut että Mustinjärvi on historian vihakausina ollut ihmisten pako- ja piilopaikka. Järven itärannalla nousee Mustinvuori kallioineen ja onkaloineen. Alueella kerrotaan näkyvän piiloasumusten tai maakuoppien jälkiä yhä. Lähin tuulimylly aiotaan sijoittaa 400 metrin päähän tuosta kulttuuriperintökohteesta.
Taivaan havainnointi (antiikin hengen paluu)
Ekologinen terveys - YVA-lain 2 § Media on täynnä arvailuja mistä mielenterveyden kato nuorilla johtuu. Kokemukseni pohjalta esitän oman arvioni. Elontunto kärsii tyhjyyden tunteesta. Elämiseltä puuttuu tarve ja tarkoitus. Kukaan ei minua tarvitse. Olen olemassa turhaan. Elämäni putkitetaan milloin minkäkin instituution toimesta: opintoputki, pisteiden keruu, työelämä, suorittaminen, kehityskeskustelu, ansioperiaate, eläkekarttuma. Mitä mieltä tällaisessa olemisessa on. Mitä minusta jää. Ei mitään. En jätä jälkeä maailmaan. Tulevaisuuteni on kirkkomaan savi ja kuppi kahvia seurakuntatalolla. (Tällaisia tuntemuksia kuvaavat jotkut kirjailijat, esim. USAn deLillo.) Oman kokemukseni nojalla noihin tuntoihin on lääke: astu toiseuteen. Mene ja katso turhuuden elämää toiseuden maailmasta käsin. Kuvaannollisesti sanoen: toiseuden tarjoaa mustinjärven pakopaikka. Viholaista pakoon kuten monta kertaa historiassa aiemmin. Albert Edelfelt kuvaa pakoa maalauksessaan Poltettu kylä. Ilmatieteen laitoksen tutkimuksen mukaan elinkeinot ja elämäntapa 1950-luvulla olivat hiilineutraaleja, siis päinvastoin kuin elinkeinot ja asuminen 2020-luvulla. Tässä suhteessa on menty alaspäin. Järjen hitusia löytyy myös historiasta. Elän kaksoiselämää. Kirjoilla olen Helsingissä. Turhuudentunnot, syrjäänheitettyys, plokatuksi tuleminen, naurahtelu, kaheliksi maininnat, kammottava tv-viihde, ylimieliset ammattikunnat, joidenkin tieteiden, osin taiteidenkin epäuskottava pinnallisuus - kaikki tämä ja paljon muuta herättävät voimattomuuden ja epätoivon tunnon, lopulta vihan tunnon. Pienikin piipahdus impivaaraksi kutsuttuun maailmaan muuntaa epätoivon voitonriemuksi, vihantunnon empatiauskoksi. Katsella omaehtoista luontoa, puiden kasvua, kokea maisemat, ilman virtailut (tuuli), luonnon elinvoima, hoidella metsää omin käsin, tämä antaa elämisen voiman ja terveyden tunnon. Sillä pärjää seuraavaan kesään. Kangasjärven ja Räsysoiden maisemia kulkien, metsiä kaunistaen turhuudentunnot kaikkoavat. Jos nuo kankaat tungetaan täyteen 300-metrisiä muovitorneja ja osa työntyy jopa silmille, kuvattu terveysvaikutus on ikiajoiksi viety. Teidän hankkeenne tuhoaa terveyttäni. Olen kuullut muidenkin kokevan samoin. YVA-selostuksessa puhutaan virkistyskäytöstä. YVA-laissa mainitaan viihtyvyys. Sinänsä hyviä sanoja mutta aivan liian lieviä. Kyse on elämäntavasta ja älyllisestä notkeudesta kaikessa järeydessään.
Älyllinen virikkeellisyys Elina Sallisen Kehät -kirjan runot tavoittelevat suoraa havaitsemista (Pihtiputaankin maisemissa). Hänet palkittiin Kritiikin kannuksilla, eikä syyttä. Paljaan taivaan näyt antiikin valottomuudessa. Sellaisissa oloissa virisi ajattelu, sukelsi avaruuksiin ja aineen sisuksiin, muotoili historiantajun ja ihmisen kunniantunnon. Jos laahustat aina vain samoja yliopiston käytäviä, kuuntelet Tiedekulmassa tekotohtorien vaalivilppimoitteita, sumenee ajattelusta erilaisuuksien taju. Muumiona päädyt saattohoitoon. Toiseuksien maailmat ovat terveyden tunnon virittäjä. Suomalaisen Tiedeakatemian kokouksessa 10.3.2025 hämmästytti tiedeväen parissa ilmenevä hätätunnelma, johtuen tki-rahojen karkaamisesta yritysmaailmalle:
Turvallisuus - jopa valtakunnallinen
Turva- ja piilopaikoissa elämiseen sikiää ripaus omavaraisuutta: metsien marjat, vesien kalat, porkkanamaa, pellon possu, ahon lammas. Pakko on ihailla kuinka edeltävä sukupolvi selviytyi omavaraisessa startup-elämässään kalalla, metsän heinällä, possun lihalla, linnun ja hirven lihalla. On elon ja kuolon kysymys jos myllyillänne karkotatte metsien riistan, hirvet, linnut, metsien marjat, vesien kalat, saatatte alennustilaan rakennukset, möyhäätte vattumaan, mylläätte puolukkakankaat, mustikat, soiden lakat. Tämä olisi rikos ja rikoksena siihen on suhtauduttava. Muutama työkaverini VTV:ssä vannotti minua: älä ikinä hävitä piilopaikkaasi siellä Savon metsissä. Koskaan ei tiedä mitä maailmassa tapahtuu. Nyt se tiedetään: sodasta puhutaan ajan kysymyksenä, ydinsodankin mahdollisuus vilahtelee puheissa. - Tiedän mihin pakenen, pakenen vaikka jalan.
Metsäautotiet, sähkölinja, tienvarsipuusto
Tien varressa on vuosikymmenten ajan kasvatettuja puukujanteita ja rakennuksia. Kangasjoen suuntaan mentäessä parhaiten kasvava metsä ja taimikot ovat tien läheisyydessä (saavat valoa). Niiden tuhoa eivät pikkusummat korvaa. Joillain kohtaa tiepohja vavahtelee puurekan alla. Entä tuulirekan alla?
Tuulivoimaleiskaava ja korruptionkaltaisuus
Ulkoa katsoen yleiskaava ml. tuulivoimayleiskaava näyttää olevan helpohko laadittava. Riittää kun piirustaa kartalle käyttötarkoitusmerkintöjä. Kunta itse hyväksyy laatimansa kaavan. Kunta myöntää rakennusluvat tuulimyllyille yleiskaavan perusteella. Tämä mahdollistettiin lainmuutoksella vuonna 2023 (alueidenkäyttölain 77 a §). Kaiken kaikkiaan tyylimyllyjen saaminen kuntaan ja myllyjen rakentaminen on tehty sekä kunnalle että rakentajalle äärettömän houkuttelevaksi ja helpoksi. Ulkopuolisten näkökulmasta menettelyn voi kokea omavaltaisena, mielivaltaisena, epäoikeudenmukaisena ja laittomuuteen rinnastuvana. Valtionosuuksien tasauksessa kunnan tuulimyllyistä saamaa kiinteistöveroa ei lasketa kunnan tuloksi. Tuulimyllyjen kiinteistöverot eivät siis vähennä valtionosuustasauksia. Tämä on moraaliton etuoikeus. Kunnan kannattaa kaikin keinoin edesauttaa ja houkutella tuulimyllyjä alueelleen, laadiskella ja myöntää lupia. Kunnan kannalta ei ole mitään väliä jos muille koituu haittoja. Suomen kunnissa on juuri nyt meneillään tuulimyllyjen villi länsi. Amerikan villi länsi ei vetänyt sille vertoja alkuunkaan. On jopa kuntia jotka voisivat lopettaa kuntaveron perinnän kokonaan. Tilanne on perustuslain kirjaimen ja hengen vastainen. Alueita ja kansalaisia on kohdeltava yhdenvertaisesti ja universaalisti. Kaavoittajana kunta edustaa, tai sen tulisi edustaa yleistä etua. Nyt kunta toimii luonteeltaan yksityistaloudellisen edun tavoittelijana. Tuulivoimakunnista on tullut kasinopelureita. Intressiristiriita on räikeä ja laiton. Tästä kärsivät ulkopuoliset. Voisikohan tämän intressiristiriidan/laittomuuden testauttaa oikeusvalvontaviranomaisilla Suomen tai Euroopan tasolla. Kuvattua menettelyä voi kaiken kaikkiaan kutsua korruptionkaltaisuudeksi. |
